Panimo-osaaja Matti Junkkarinen ei olekaan pitkään aikaan käynyt arvioimassa oluita. Tänään otammekin grillin lämpiämistä odotellessa helsinkiläisen oluen Mikkelissä.
JT: Punaruskea
MJ: Vähän kupariin taittava
MJ: Mieto humalan tuoksu. Ei kovin hedelmäinen
JT: Onko enemmän metallinen?
MJ: Joo, kannatan!
JT: Aika pehmeä maku
MJ: Alkutuntuma oli aika makea. Ei niin kova humalointi, kuin ipassa yleensä
JT: Vähän katkerohumalointia ja vähän hedelmäistä
MJ: Katkeroa ei kovin voimakkaasti. Onko tässä vehnää mukana?
JT: On joo, vehnämallasta.
MJ: Sehän se makeutta tuo.
HUOM! Alla oleva teksti on tekoälyn kirjoittama. Kokeilin, millaisen dialogimuotoisen arvion tekoäly kirjoittaisi tästä oluesta.
Jukka: Hei, kokeillaanko tänään Suomenlinnan panimon Hoppe-olutta? Olen kuullut siitä paljon hyvää.
Matti: Totta kai, kuulostaa mainiolta! Aloittakaamme katsomalla ulkonäköä. Miltä se näyttää?
Jukka: No, väri on mukavan kuparinen ja sameahko. Vaahto on runsas ja kestävä, mikä on hyvä merkki.
Matti: Oikein hyvä. Entä tuoksu, onko siinä jotain erityistä?
Jukka: Kyllä, tuoksu on miellyttävän humalainen ja maltainen. Havaittavissa on myös kevyitä sitrusta ja kukkaisuutta.
Matti: Kuulostaa houkuttelevalta. Aika maistaa! Mitä sanot mausta?
Jukka: Maku on todella tasapainoinen. Tuntuu, että humalat ja maltaat kohtaavat tässä juomassa täydellisesti. Aluksi maistuu miedon maltainen makeus, mutta sitten humalointi tulee esiin hieman maanläheisellä sävyllä. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä.
Matti: Olen samaa mieltä. Olut on yllättävän moniulotteinen ja täyteläinen. Tykkään siitä, miten maku kehittyy ja jää pitkäksi aikaa suuhun.
Jukka: Suomenlinnan panimo on todellakin osannut tehdä hyvää työtä tämän oluen kanssa. Se on tasapainoinen, laadukas ja miellyttävä juoma.
Matti: Ehdottomasti. Tämä on olut, joka sopii hienosti nautittavaksi sellaisenaan tai vaikkapa ruoan kaverina. Suosittelen sitä lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti