Voimakas tuoksu lehahtelee jo olutta lasiin kaataessa. Raskas, vahva, palaneen paahteinen ja runsas tuoksu
Maku alkaa makeuden suukolla, joka vaihtuu pian kuivakkaan ja rapeaan paahteisuuteen. Hyvä tasapaino ja suklaamainen pehmeys täydentävät kuivakkuutta.
Tämä taitaa olla viimeinen kollegoiden joulukuussa lahjaksi tuomista oluista.
Kaunis, homogeenisen samea, oranssiin antava väri. Voisi olla marjapuuroa, jos olisi tuon värisiä marjoja.
Tiukka, happaman marjaisa, vähän sulkeutunut tuoksu
Haa! No onpas varsin erikoinen maku. Alkaa lempeästi, mutta kääntyy äkillisesti rajuksi ja niin happamaksi, että silmät vettyvät. Makumaailma ammentaa rohkeasti kaikesta siitä, mitä happamilla marjoilla on annettavana, muttei tätä maun perusteella olueksi yhdistäisi. Varsinkin vadelman maku on vahva ja olut yleisesti varsin raikas ja piristävä.
Bloggaaja lähti vierailulle kaljamaisteri Lauri Holapan luokse. Yritämme ottaa niskalenkin Antti Hyvärisen lahjaksi tuomasta tonttumonsterista.
JT: Vaalea, samea
LH: Kupliva
LH: Hyvä tuoksu, hedelmäinen, jopa kukkainen
JT: Vahvasti humalainen, männynneulaisuutta
LH: Vahva maku, samea.
JT: Aikamoinen paketti, kuivakan humalaista mutta raikasta
Olut on vaaleampaa, kuin kuvassa vaahtoaa reippaasti.
Yllättävän vahva tuoksu
Maku sen sijaan on tyypillistä vehnäolutta, tosin tavanomaista makeampi. Pysyy kuitenkin raikkaana, viinikumimaisesta aromista huolimatta. Ehkä hento sitrusmaisuus pelastaa raikkauden.
