Rogue Amber Ale (Yhdysvallat, 5,1 %)

Vähän kirsikkaoluen väriä

J: Vähän liikaa vihjaa imelyyteen tuoksu
A: Ei välttämättä. Vähän tropiikin hedelmää. Kypäsn hedelmän tuoksu
J: Minusta vähän liian sokerinen tuoksu
A: Tuoksu kertoo, että tässä oluessa on runko

J: Maku on monipuolinen
A: On, mutten pidä mausta niin paljon kuin tuoksusta
J: Vähän erikoinen, mutta toimiva
A: Kitkeryys tasapainottaa, maussa ei enää ole imelyyttä
A: Ehdottomasti paras amber-olut, jonka olen juonut
J: Vähän karkkinen, mutta ei häiritsevällä tavalla
A: Niin, tulee mieleen hedelmäinen, imeskelykarkki, sellainen läpikuultava. Tuntui ensin vetiseltä, muttei enää, kun makuun pääsi kiinni
J: Juu, ei ole vetinen

Keisari 66 (Suomi, 4,2 %)

Tällä kertaa blogissa onkin dialektinen metodi, kun arvostelemme oluen keskustellen filosofi Antero Lehmuskentän kanssa.

Antero: Pitääkö tästä väristäkin sanoa jotain? Aika on toffeekarkkia, mielellään puraisisi

Jukka: Tuoksu ei välttämättä ole niin vahva, kuin maku
A: On vähän ärsyttävää, että tuoksu kuitenkin indikoi mieleen maun. Sitruunainen, greippimäinen

J: Kyllähän tämän oluen maun ydin on tämä humalointi
A: Mm. Maussa on greippisyys tosi vähän. Greipin kuivuus ilman makeutta, tätä juotuaan voisi kuvitella juoneen greippiä. Mitäs mieltä olet hinta-laatusuhteesta?
J: Se on kohdallaan. Tämä on kansan emansipaatiota: Tavallisellakin ihmisellä on varaa ostaa hyvin humaloitua olutta
A: Nokian Panimo on siis kepulaisten juttu. Pienen ihmisen asialla
J: Vai niin
A: Missään ei kuunnella kenttää, niin kuin kepussa. Ja tässä oluessa on kuunneltu kenttää

J: Tuleekos tästä mausta vielä jotain mieleen?
A: Tulee, mutten osaa artikuloida
J: Tässä oluessa ei kai ole haettukaan runsaasti aromien skaalaa, vaan pelataan nimenomaan vahvalla humalla. Väittäisin, että vaikka sitä ei tökin kyljessä sanota, humala tai humalat voisi olla tunnistettavissa
A: Kyllä.

Koff Porter ja Koff Porter Two Tree Porter (Suomi, 7,2 %)

Klassikko ensin

J: Väreissähän ei ole eroa näissä ollenkaan
A: Ei, en tiedä onko ollenkaan

J: Tumma, syvä, öljyinen vähän suklainen tuoksu. Tulee monet vanhat juomakerrat mieleen
A: Lakritsi
J: Ehkä jopa lakritsijuuri

Sitten uusi

J: Yllättävänkin erilainen, vaikka sama öljyinen tuoksu
A: Tummia marjoja. Tässäkin on se lakritsisuus
J: On on on

Maku, klassikko

J: Mitenkäs kommentoisit klassikkoa?
A: Makeus korostuu maussa. Lakritsaisuus vähenee tuoksuun verraten, mutta on silti lakritsainen. On tässäkin hedelmäisyyttä ja marjaisuutta
J: Minulle taas maistuu sellainen paahteisuus ja palaneisuus. Ehkä hieman poltettu sokeri?
A: Tässä porterissa paahteisuus sopii makuun, mutta ei ole liian vahva
A: Nyt tulee jopa vähän kotikalja mieleen!

Sen jälkeen uutuus, maku:

A: Helpommin juotava
J: Pyörempi
A: Niin, pehmeämpi
A: Myös paahteinen, muttei niin vahvasti
J: Ehkä tämä olut ei ole parhaimmillaan juotuna heti klassikon perään. Taistelee vaikealla maaperällä
A: Pidän kyllä tästä. Tulee hyvin sokeriset lakritsikarkit mieleen
A: Eikö ole makea? Hyvällä tavalla makea. Sitä leikkaa kirpeys. Tässä on colamaisuutta cocacolamaisella tavalla
J: Kieltämättä kyllä. Maistatko tässä kuusenkerkkää?
A: Ei tässä mielestäni nyt maistu havuisuus

J: Mielestäni klassikko voitti
A: Näissä ei arvioida juotavuutta, mutta tykkään kyllä uudestakin

Prykmestar Oktoberfest Bier (Suomi, 5,7 %)

Vähän punertava, hieman valjakka väri

Tuoksu melko neutraali

Maku sen sijaan huomattavasti jämäkämpi. Ehkä tyypillistä oktoberfest-olutta astetta humaloidumpi ja kitkerämpi. Toimiva ja palkitseva kokonaisuus