Varsin mustaa on tämäkin.
Tuoksu on vähän savinen ja pistävä.
Makukin on mineeralinen ja maanläheinen. Rapean kuivaa paahteisuutta, jota pehmitetään pienellä siirappisuudella. Olisiko vähän luumuinenkin. Raikas kivennäisyys estää oluen valumisen liian raskaaksi makuelämykseksi ja pitää sen miellyttävän juotavana
Varsin omintakeinen rusinainen, pähkinäinen ja kahvinen tuoksu
Kuivakka hasselpähkinän kuoren maku läpsäisee makuhermoja heti kättelyssä. Sen jälkeen alkaa paahteinen kahvi. Rankkaa tavaraa, mutta suunnasta toiseen tanssahteleva maku pysyy melko hyvin suunnassaan. Jälkimaussa vaniljaisuus pehmentää armotonta kahviaromia.
JT: Vähän punertavan vaaleanruskea
MJ: Perustumma, ei vaahtoa
JT: Onko vähän bockmainen tuoksu?
MJ: Ei niinkään humala, vaan mallas tuntuu tuoksussa. Bockmainen on hyvä termi.
MJ: Makea
JT: On makea. Tulee kotikalja mieleen.
MJ: Joo, sen tyyppinen suutuntuma. Tämä olisi varmaan ruokajuomana passeli olut.
MJ: Jotkin tummat oluet ovat tunkkaisia, mutta tämä on tosi makea.
Niin vahva savukinkun tuoksu, että mieli alkaa tehdä sinappia
Suutuntuma alkaa pyöreänä, mutta muttuu äkkiä jopa väkivaltaisen rajuksi makukokemukseksi. Alkuun tuntuu kinkkua ja tammisuutta, sen jälkeen maun valloittaa kaiken alleen pettävä, poltteleva nuotiosavu. Tämän olutperheen tunnistaa savuisuudesta, mutta tämä olut on kenties savuisin.
Koneöljyisen mustaa
Runsaan maitokaakaon suklainen tuoksu
Pehmeä maku, muttei kuitenkaan aivan silkkinen, vaan pientä rosoa löytyy. Vahvasti suklainen, hintsusti mokkakahvinen. Porterin paahteisuutta ei juuri suklaan alta erota.
Leveä, tunnusmaisen bockmainen, makea tuoksu
Maku alkaa ohuena, jopa vetisenä, mutta turpoaa pian täyteen mittaansa. Ja maku on niin laaja ja leveä, että se tuntuu täyttävän koko suun. Maku vaihtelee paljon suutuntumasta jälkimakuun, tuntuisi ettei kyse ole edes samasta oluesta. Välillä käy maussa rapsakkuutta, sitten taas sikunaista makeutta, joka vaihtuu savimaan aromeihin. Melkoinen paketti
Tasainen, tyylikkään paahteinen tuoksu
Monipuolinen maku kehittyy kohti salmiakkikauhetta, joskin ilman pistävyyttä. Paahteisuus toimii taustalla, muttei dominoi. Hyvä kokonaisuus ja tasapaino, mutta omaan makuuni kaipaisin vielä jykevämpää paahteisuutta.
Ronski, voimakkaan päällekäyvä tuoksu
Maku on alusta loppuun melko bockmainen. Puolileveä ja puolirehevä ilman vahvasti dominoivia, yksittäisiä aromeja. Lievää sikunamaisuutta, muttei juurikaan pistelevästi. Hyvä kokonaisuus
Olueen kehittyi niin voimakas vaahto, että siitä kuuluu suhinaa oluen laskeutuessa. Osasyy voi olla, ettei lasini ole sopivan mallinen belgioluille, vaan lasin pitäisi olla laveampi.
Tyylikäs tummanruskea väri tuo mieleen suklaan.
Tyypillinen belgialainen leveä, runsas ja raskas tuoksu. Oluen tuoksu on kuin Vilna kaupunkina.
Vähän pistelevä ja mineraalisen hapokas maku. Samaan aikaan kuitenkin pehmeä ja tasapainoinen. Mineraalinen sitruskivennäisveden raikkaus kestää suussa, mutta mausta nousee esiin myös tummempia makuja, kuten kaakaota, luumua ja mausteisuutta.
Hyvä, laadukkaan saksalaisoluen viljainen tuoksu
Mausta havaitsee ensin pyöreyden, joka tekee siitä miellyttävän juotavan. Hunajaisenpehmeää ja tyylikästä, viljaisaa, muttei mitään aromien ilotulitusta. Ehkä jälkimausta voi kuvitella löytävänsä jotakin jouluisia makuja.
Punertavan ruskeaa
Panimon omintakeinen tyyli on tunnistettavissa jo vähän makeasta, keksimäisestä tuoksusta.
Herkullinen ja suunmyötäinen. Myös maku kantaa panimon tunnusmerkkejä. Jouluiset aromit eivät sen sijaan ole järin vahvat. Vähän kuivakeksimäinen ja kardemummaisuus tuo mieleen piparit. Luumuisuus ja toffeisuus nousevat esiin jälkimaussa.
 | |
| Joulukauden 2020 oluet |
