Kollegani Ville toi olutta.
Punertavaa
Vähän pistävä, marjamehumainen tuoksu
Huh, varsin hapokas maku! Vahvasti mineeralinen. Herukkainen maku kääntyy vadelmaiseksi. Jälkimakuun pehmenee melkein kuin laktoosilla, vaikka sitä ei ilmeisesti olekaan käytetty.
Mustanruskeaa ja niin tummaa, että puhelimen salamavalo pääsee hädin tuskin olutlasista läpi.
Runsas, paahteisen suklainen tuoksu
Myös maku on varsin antava. Suutuntuma vetinen, ensimaku kuivakan paahteinen, mutta sitten vaniljan aromi pehmentää makua. Jälkimaku jää makeismaisen kermaiseksi, etiketin lupaamaa katkeruutta en oikein erota.
JT: Punaruskea
LP: Niin on, kirkas. Ei ole ketun värinen, eikä omenamehun ruskea
JT: Onkohan sikunan tuoksua? Jotain makeuden, metallisuuden ja yrttien välillä
LP: Metalli minullekin tulee mieleen. Varsin kevyt tuoksu. Hedelmäisyyttä ei ole, vaan aidosti oluen tuoksuinen
LP: Yksi maku hallitsee, mutta mikä?
JT: Onkohan sikuna?
LP: Vähän niinkuin raaka peruna. Ei erityisen leveä, eikä hedelmäinen. Jälkimaku on aika kevyt. Vetinen maku
JT: Saisi olla vähän ryhdikkäämpi. Ehkä vähän liian makea minun makuuni.
LP: Ei yhtään karvas
JT: Kellertävän samea, simamainen
LP: Simamainen on hyvin sanottu. Tulee mieleen kotitekoiset siiderit tästä väristä.
LP: Erittäin hedelmäinen tuoksu, persikkainen suorastaan
JT: Hapan, sitrushedelmäinen tuoksu
LP: Ei ole lime, eikä greippi
JT: Olisiko raparperin tuoksu?
LP: On, autenttinen, erittäin raparperimainen.
LP: Mausta raparperin tunnistaa heti. Passionhedelmä
JT: Tuleeko vähän anis jopa mieleen? Ihan pirtsakka maku.
LP: Hyvin kevyt jälkimaku, hyvin jyrkästi laskeva
JT: Pelataanko nyt shakkia?
Vielä yksi kolmen miehen arvostelu Laten ja Masan kanssa
JT: Vaalea väri
LP: Samea
MJ: Lakkamaisen värinen
LP: On tässä oltava lakkaa.
MJ: On. Mielenkiintoinen
LP: Vähän makea, hyvin lakkamainen
JT: Tuoksu ei ole esanssinen, vaan aito.
JT: Melko vahvasti hapan
MJ: Terävä happamuus
LP: Suorastaan jyrkkä. Lakka on jälkimaussa
JT: Hyvä balanssi. Happamuus asettuu sopivasti makuun
LP: Kyllä. Selvästi asiantuntijat olleet tätä tekemässä. Toinen suutuntuma on jo loivempi, ensimmäinen oli jyrkkä.
Lauantaiset olutarvioinnit jatkuvat.
JT: Punaruskea
MJ: Tumma meripihka
LP: Tummempi. Moottoriöljy. Ei ihan vielä tervan väristä
MJ: Vaahterasiirappi
MJ: Hedelminen mutta mieto tuoksu
LP: Hyvin samanlainen tuoksu, kuin edellisessä. Ruosteinen
JT: Metallinen tuoksu, olisiko kupari
MJ: Joo!
MJ: Syvempi maku, kuin edellisessä. Maltainen
LP: Makea. Tulee jokin leivonnainen melkein mieleen.
JT: Sokerinen, kuin sokerikakku. Tai taatelikakku
MJ: Ihan hauska olut. Tuoksun perusteella luulin samanlaiseksi, kuin edellinen, mutta tämä onkin erilainen.
Saunomaan ja oluita arvioimaan saapuivat joensuulainen mallaslisensiaatti Lauri Pautola ja panimo-osaaja ja tietotyömies Matti Junkkarinen.
JT: Kaunis oranssi väri
MJ: Meripihkan värinen
LP: Meripihka tuli minullekin mieleen.
MJ: Aika makea on tuoksu.
LP: Niin on, pihkamainen.
JT: Mutta on myös rapsakka tuoksu.
LP: Hyvin samantyyppinen kuin Newcastle brown ale
JT: Onko vähän tamminen tuoksu?
LP: Voi olla.
LP: Yllättävän kevyt maku verrattuna hajuun.
MJ: Koko olut menee ohi. Ei tule makua alussa eikä lopussa.
JT: Tasapainoinen ja pyöreä, muttei mauton
MJ: Saunan jälkeen hyvä juotava. Tätä voisi kiskoa enemmänkin
LP: Onko tässä hunajan makua? Ja tervainen jälkimaku
JT: On. Olisiko vähän tervapastilli?
Hieman punakka väri. Samea, näyttäisi sisältävän jotakin hiukkasia.
Tuoksu tuntuu ensin tylynä, mutta hunajan makeus pehmentää.
Maku yllättää! Kokemus tuntuu vaihtelevan maltaisuuden, pienen tunkkaisuuden ja hunajan antaman, hieman suklaan mieleen tuovan makeuden välillä.
