keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Keisari 66 (Suomi, 4,2 %)

Tällä kertaa blogissa onkin dialektinen metodi, kun arvostelemme oluen keskustellen filosofi Antero Lehmuskentän kanssa.

Antero: Pitääkö tästä väristäkin sanoa jotain? Aika on toffeekarkkia, mielellään puraisisi

Jukka: Tuoksu ei välttämättä ole niin vahva, kuin maku
A: On vähän ärsyttävää, että tuoksu kuitenkin indikoi mieleen maun. Sitruunainen, greippimäinen

J: Kyllähän tämän oluen maun ydin on tämä humalointi
A: Mm. Maussa on greippisyys tosi vähän. Greipin kuivuus ilman makeutta, tätä juotuaan voisi kuvitella juoneen greippiä. Mitäs mieltä olet hinta-laatusuhteesta?
J: Se on kohdallaan. Tämä on kansan emansipaatiota: Tavallisellakin ihmisellä on varaa ostaa hyvin humaloitua olutta
A: Nokian Panimo on siis kepulaisten juttu. Pienen ihmisen asialla
J: Vai niin
A: Missään ei kuunnella kenttää, niin kuin kepussa. Ja tässä oluessa on kuunneltu kenttää

J: Tuleekos tästä mausta vielä jotain mieleen?
A: Tulee, mutten osaa artikuloida
J: Tässä oluessa ei kai ole haettukaan runsaasti aromien skaalaa, vaan pelataan nimenomaan vahvalla humalla. Väittäisin, että vaikka sitä ei tökin kyljessä sanota, humala tai humalat voisi olla tunnistettavissa
A: Kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti