Jatkamme olutarvioita Antti Hyvärisen kanssa.
JT: Samea, kellertävä
AH: Ja reilusti vaahtoava
JT: Kuten pöytäliinakin nyt tietää.
JT: Onpas erikoinen tuoksu.
AH: Eikös tässäkin jotain sitrusta lie.
JT: On, on. Mutta tulee myös männynneulaset mieleen.
AH: Jotenkin tuntuu, että suussakin kuohuva.
JT: On siinä pientä hapokkuutta ja hyvä tasapaino rapsakkuuden ja raikkauden välillä. Jokin neulasten maku tästä jää suuhun.
AH: Raikkaus on kuvaava sana tähän. Kaipa siitä maistaa, että ruismallasta on. Tämän tunnistaa samanmakuiseksi, kuin muut ruisoluet, mutten osaa sanallistaa makua. Etiketti on myös hieno, pöllöstä plussaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti